Onnistuimme!
Tuomo Tapanila
Viime vuonna päätin, että nyt riittää toisten oravajuokut.
Yli 25 vuotta olen ollut yrittäjä, mutta 2010 melkein lopetin sen ja menin toiselle töihin.
Yritin opetella juoksemaan lujaa –käskystä. En oppinut, arvostin itseäni ja tapojani tehdä työtä.
Lopetin juoksemisen siis viime vuonna ja jäin kotiin suunnittelemaan mille alkaisin loppuelämäni kanssa.
Päätin opetella vanhasta valokuvausharrastuksestani ammatin.
Menin kouluun Tampereen VVI:lle opiskelemaan mainoskuvausta tavoitteena VEAT-tutkinto.
Mutta se ongelma, mihin viittasin –(”arvostin itseäni liikaa”). Liian paljon olin sohvalla ”suunnittelemassa”
ja koko ajan maistui pikkusuolainen, tai pikkumakea. Jo viime vuosina ympärysmittani kasvoi pikkuhiljaa, viime vuoden mässäily kasvatti minut kovin kauas mukavuusmitastani, joka voisi olla n. 80 kg.
(Pahimmillaan olen painanut melkein 100), mutta nyt pääsin vain 94 kg:hen ja vaatekokoon 54.
Saman pituisena nuorena miehenä painoin elämäni kunnossa 74 kg. Asetin varovaisen tavoitteen tuonne 80 – kilon paikkeille.
Vielä minä tuon 80 rajan rikon tänä keväänä, jotta pääsen vaatekokoon 48 (nyt väljä 50).
Ikää minulla tulee kohta 59 ja aion elää tervettä elämää vielä pitkään vaimoni kanssa, siihen tarvitaan joskus ulkopuolista apua – kiitos koutsi Anna-Maija Klemetsille.
Kiitos myös isolle zemppiryhmälle Facebookissa, hienoja selviytymistarinoita ja apuzemppaamista suuntaan jos toiseen.
Tuomo Tapanila (kevyempi kuin viimeeksi)