Onnistuimme!
Mikko Manninen
Minun tarinani
Lähtötilanne oli se, että pahan olon tuntemukset saivat minut haluamaan laihtumista. Isokokoisten vaatteiden metsästys nosti karvani pystyyn, omaan silmääni kivoja vaatteita minun kokoiselleni ei tuntunut olevan olemassakaan. Ensi hätään tuli kokeiltua erilaisia laihdutusmenetelmiä, jota kautta selvisi, että pysyvä muutos voi syntyä vain elämäntapamuutoksella.
Kun ensimmäisen kerran tutustuin Cambridge-ohjelmaan ja kuulin siitä valmentajan esittelemänä, katselin hieman epäillen sitä touhua – mietin, että hetkinen; onkohan tämä sittenkään se minun juttuni? Olin aina ajatellut ateriankorvikkeiden hyödyntämisen olevan jotakin humpuukia. Mutta päätin kokeilla ja kun seuraava punnitus paljasti, että paino oli pudonnut yli seitsemän kiloa, päätin katsoa, mitä tuleman pitää.
Tulokset puhuivat puolestaan myös tulevina viikkoina. Paino putosi tasaisesti, olo oli koko ajan energisempi ja alkuvaiheen hyvä painonpudotusvauhti nosti motivaation tappiin. Tätä kautta saavutinkin tavoitepainoni ja löysin itsestäni ihan uuden minän. Oli ilo ostaa kaappiin sellaisia värikkäitä vaatteita, jota hivelivät silmääni.
Erilaiset kiireet elämässä, kuten ensimmäisen lapseni syntymä, saivat kuitenkin palaamaan osittain vanhoihin ruokailutottumuksiin. Kilot eivät palanneet takaisin lähtöpainoon, mutta huomasin jälleen hankkineeni uusia isokokoisia vaatteita, joista en pitänyt, mutta jotka olivat käytännöllisiä. Samaan aikaan kotona odotti kokonainen vaaterekki täynnä käyttökelpoisia, mutta pieneksi jääneitä vaatteita. Puhdissa ja energiassakin oli petraamisen varaa. Tätä toistui pari kertaa.
Molemmilla kerroilla päätin palata jälleen hyväksi havaitsemalleni Cambridge-ohjelmalle ja pääsin tasaisen varmasti takaisin tavoitepainooni, josta myös juuri nyt nautin suuresti. Tällä kertaa olen päättänyt muutoksen olevan kuitenkin pysyvä ja painolle on asetettu aiemmasta poiketen seurantaohjelma. Cambridge-ohjelmista minulle ovat tulleet matkan varrella tutuksi Lyhytohjelma, Detox ja Kymppi Pois-ohjelma. Niitä on vuoroteltu tilanteen ja tarpeen mukaan yhdessä valmentajani Saaran kanssa.
Cambridge-laihdutuksen koin helpoksi, sillä siinä oli äärimmäisen selkeät ohjeet aloitukseen. Ateriankorvikkeiden käyttö mahdollisti sen, ettei tarvinnut kaupassa ihmetellä, mitä sitä söisi. Riitti vain, että valitsi muutamasta vaihtoehdosta aina hetkeen sopivan ja käden käänteessä ateria oli valmiina. Varsinaisia nälän olon tunteita esiintyi ensimmäisellä painonpudotusviikolla, mutta sen jälkeen ne lähtivät. Ateriankorvikkeiden avulla sain makupalettini puhdistumaan ja sitä kautta löysin nautinnon ruokien ja ruoka-aineiden perusmausta. Miten hyvältä esimerkiksi tomaatit ja ruisleipä maistuivatkaan, kun niitä pääsi lisäämään osaksi omaa ruoka-arkea. Huomasin myös miten petollisia erilaiset ruoka-annokset ja työpaikkalounaat voivatkaan olla. Kun kuvitteli valitsevansa terveellisen lounasvaihtoehdon, sitä huomasikin, että vielä on varaa valita toisin. Ohjelman suuri salaisuus piilee kuitenkin myös henkilökohtaisessa valmennuksessa. Valmentajan sparraus, tsemppaus ja oikean polun viitoittaminen ovat juuri niitä menestyksen tukipilareita, jotka varsinaisen ohjelman taustalla luovat edellytykset menestykselle.
Painonpudotusmatkan aikana annoskoot, lautasmalli ja tasainen ateriarytmi tulivat opeteltua ja työstettyä osaksi omaa elämäntapamuutoksen työkalupakkia. Kävin läpi kaikki päivän ateriat ja opettelin koostamaan ne oikein. Yksi iso muutos minulle oli myös leivän värin vaihtuminen. En valinnut aiemmin tummaa leipää, mutta nyt opin siitä nauttimaan. Ateriakokonaisuuksista tuli mietittyjä, ja ruoka muuttui kasvisvoittoisemmaksi.
Samoja kaavamaisia dieettiohjeita ja reseptejä on hankala raahata mukanaan loppuelämänsä ajan. Olen sen sijaan omaksunut tavan, jolla voi oppia pois väärät tottumukset ja löytää uusia mahdollisuuksia. On hienoa huomata, miten omasta lapsestakin kasvikset ovat enenevissä määrin alkaneet maistua hyvältä – niihin täytyy vain totutella, niin kuin aikuistenkin.
Yksi iso yllätys on ollut, että syön nyt määrällisesti paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ja kauppakassitkin painavat nyt tuplasti, kun kaikki vihannekset kannetaan kaupasta tuoreina. Se on hieno elämys, kun tajuaa, että pystyy muuttumaan; olen omaksunut kokonaan uuden ruokakulttuurin.
Minulle on tärkeää se, että ihminen voi muuttua. Siitä tulee sellainen tunne, että hei – minähän voin tehdä ihan mitä vain, jos vaan haluan! Tunnen iloa siitä, että uskon jälleen itseeni, nautin uudesta lookistani ja koen olevani onnistuja. Lisäksi nautin siitä, että voin kenties innostaa jotakuta muutakin omalla esimerkilläni samaan. On nautinnollista kertoa terveellisistä ruokailutottumuksista eteenpäin, ja puhua kasvisten ja hedelmien puolesta.