Takaisin

Vielä keväällä 2015 painoin noin 70kg ja olin mielestäni liikunnallinen, kahden labradorin omistaja Espoosta. Juoksin lähes päivittäin koirieni kanssa, harrastin agilityä sekä noutajien metsästyskokeita ja vieläpä juoksin puolimaratoninkin. Työskentelin logistiikan opettajana kuljettajaopiskelijoille Vihdin Nummelassa, Luksiassa.
Sitten, pitkän lapsettomuuden jälkeen, tulin raskaaksi. Jäin äitiysvapaalle marraskuussa 2015 ja samalla muutin Heinolaan. Painoni nousi raskauden myötä lähes 30kg. Tammikuussa 2016 sain sektiolla ison tytön. Vauva-aika oli rankkaa koliikin ja jatkuvan itkun myötä. Tyttö ei koskaan oppinut imemään tissiä, joten en saanut imetyksestäkään mitään apuja painon pudotukseen. Itsekseni sain painoa pois vain muutaman kilon. Hermo oli tiukassa jatkuvan itkun takia ja herkkuja meni. Kuitenkin suoritin tässä välissä samaan aikaan insinööri yamk-tutkinnon, erityisopettajan opinnot ja linja-autonkuljettajan ammattitutkinnon näytöt hyvillä arvosanoilla.

Minun oli paha olla fyysisesti. Ärsytti kun koko ajan oli tunne, että en ole omassa kropassani tyytyväinen. Tiesin syynkin, ylipaino. Vähäinenkin liikunta hengästytti, vaatteet kiristi ja ahdisti, peiliin en uskaltanut edes katsoa… Tyttö sentään on ihana ja rakasti minua vaikka olinkin pullukka.

Syyskuussa 2018 sain uuden työpaikan Mikkelistä, Etelä-Savon Ammattiopistosta. Olen edelleen logistiikan opettaja kuljettajaopiskelijoille. Alkusyksy meni vielä entiseen malliin syödessä, liikkuessa ja kärsiessä mutta sitten lokakuussa varasin aloitusajan Lauralta. Eka treffit oli 1.11.2017 ja sitä käyntiä en ole katunut kertaakaan!

Cambridgella oli erittäin helppo ja selkeää laihduttaa. Aloitin tasolta 1 ja olin siinä lähes kaksi kuukautta. Putoava paino motivoi eikä tehnyt yhtään mieli mitään herkkuja. Tuona aikana en liikkunut muuta kuin pakolliset koiran ulkoilutukset ja nekin rauhallisesti. Mutta se tunne, kun saa tuloksia, voi jestas, se saa jaksamaan. Nyt olen tasolla 3 ja tuntuu välillä, että ruoka ei todellakaan lopu kesken vuorokaudessa.

Olen ennen raskautta pudottanut painoa reilut 10kg Cambridgellä ja silloisen valmentajan, vihtiläisen Leena Niittysen kanssa mietimmekin, että auttoiko se painonpudotus myös tuossa raskaaksi tulemisessa. Tämän vuoksi en edes miettinyt tällä kertaa mitään muuta vaihtoehtoa laihduttamiseni tueksi.

Nyt, reilut 20kg kevyempänä elän taas täyttä elämää. Käyn lenkillä, jumpissa, pyöräilen ja toukokuussa juoksin yhden puolimaratoninkin. Treenaan koirien kanssa edelleen agilityä, tokoa ja noutajien metsästyskokeita. Myös käytännön metsästyksessä käydään, kyllähän syksyisin kyyhkys- ja sorsajahtiin on päästävä kun on koiriakin sitä varten kouluttanut. Hiuksetkin uskalsin vihdoin leikata tähän lyhyeen rokkimalliin, josta unelmoin monta vuotta. Ja nyt voin todeta ettei mun itsetunto ollut niissä hiuksissa!

Työvaatteiden koko on pienentynyt miesten 54->miesten 46, on kuulkaas mieletön muutos vyötäröllä se. On huikea tunne sykähdyttää. Pystyn taas kulkemaan ihmisten keskellä ryhdikkäästi, korkokengissä, rinta ulospäin ja katse avoimena. Eikä tartte hävetä sitä mille näyttää. Näyttää ja tuntuu niin hyvälle!

Suosittelen Cambridgeä jokaiselle, joka miettii laihduttamista. Itse päätät elämästäsi, myös siitä onko se mukavaa vai ei.

ä no miksi ei? Olenhan todella saavuttanut jotain joka toivottavasti kantaa loppuelämän mukanani. Olen saanut itsearvotustani takaisin.

Mitä minä haluan jatkossa tulevaisuudeltani? Kaikki ovet ovat avoinna, täytyy vaan uskaltaa olla oma itsensä ja ajatella myös omaa hyvinvointiaan iän kertyessä.

Se ei ole itsekästä vaan välttämätöntä että pysyy terveenä. Nyt on edessä painonhallinta vaihe ja ekaa kertaa näen Lauraa vasta kolmen viikon päästä. Mutta olen päättänyt muuttaa elämäntapojani pysyvästi ja olen Lauran asiakkaana varmaan vielä pitkään. Lauraa parempaa valmentajaa en olisi voinut toivoa, hän on aidosti iloinen onnistumisistasi ja jos tulee takapakkia niin onhan päivä vielä huomennakin. Laura ei tuomitse eikä arvostele vaan kannustaa sinua koko ajan, aidosti välittää miten sinulla menee 🙂

Juhliakin elämässä tulee ja menee, niiden pitää kuuluakin elämään ja niistäkin pitää nauttia!

Nyt se on sanottu julkisesti…OMG! Eilenpainoni oli 61,6kg ja painoindeksini normaalissa eli 24,8! Olen itsestäni (pikkuisen) ylpeä, tosin itseni kehuminen on edelleen vaikeaa.. Kevättä kohti iloisin mielin mennään, Lauran tuella!

Tiedän että voin luottaa Lauraan aina kun tulee vaikeaa, kiitos Laura niin paljon!!

Olet yksi mahtavimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut!

Takaisin