Takaisin

Vielä keväällä 2015 painoin noin 70kg ja olin mielestäni liikunnallinen, kahden labradorin omistaja Espoosta. Juoksin lähes päivittäin koirieni kanssa, harrastin agilityä sekä noutajien metsästyskokeita ja vieläpä juoksin puolimaratoninkin. Työskentelin logistiikan opettajana kuljettajaopiskelijoille Vihdin Nummelassa, Luksiassa.
Sitten, pitkän lapsettomuuden jälkeen, tulin raskaaksi. Jäin äitiysvapaalle marraskuussa 2015 ja samalla muutin Heinolaan. Painoni nousi raskauden myötä lähes 30kg. Tammikuussa 2016 sain sektiolla ison tytön. Vauva-aika oli rankkaa koliikin ja jatkuvan itkun myötä. Tyttö ei koskaan oppinut imemään tissiä, joten en saanut imetyksestäkään mitään apuja painon pudotukseen. Itsekseni sain painoa pois vain muutaman kilon. Hermo oli tiukassa jatkuvan itkun takia ja herkkuja meni. Kuitenkin suoritin tässä välissä samaan aikaan insinööri yamk-tutkinnon, erityisopettajan opinnot ja linja-autonkuljettajan ammattitutkinnon näytöt hyvillä arvosanoilla.

Minun oli paha olla fyysisesti. Ärsytti kun koko ajan oli tunne, että en ole omassa kropassani tyytyväinen. Tiesin syynkin, ylipaino. Vähäinenkin liikunta hengästytti, vaatteet kiristi ja ahdisti, peiliin en uskaltanut edes katsoa… Tyttö sentään on ihana ja rakasti minua vaikka olinkin pullukka.

Syyskuussa 2018 sain uuden työpaikan Mikkelistä, Etelä-Savon Ammattiopistosta. Olen edelleen logistiikan opettaja kuljettajaopiskelijoille. Alkusyksy meni vielä entiseen malliin syödessä, liikkuessa ja kärsiessä mutta sitten lokakuussa varasin aloitusajan Lauralta. Eka treffit oli 1.11.2017 ja sitä käyntiä en ole katunut kertaakaan!

Cambridgella oli erittäin helppo ja selkeää laihduttaa. Aloitin tasolta 1 ja olin siinä lähes kaksi kuukautta. Putoava paino motivoi eikä tehnyt yhtään mieli mitään herkkuja. Tuona aikana en liikkunut muuta kuin pakolliset koiran ulkoilutukset ja nekin rauhallisesti. Mutta se tunne, kun saa tuloksia, voi jestas, se saa jaksamaan. Nyt olen tasolla 3 ja tuntuu välillä, että ruoka ei todellakaan lopu kesken vuorokaudessa.

Olen ennen raskautta pudottanut painoa reilut 10kg Cambridgellä ja silloisen valmentajan, vihtiläisen Leena Niittysen kanssa mietimmekin, että auttoiko se painonpudotus myös tuossa raskaaksi tulemisessa. Tämän vuoksi en edes miettinyt tällä kertaa mitään muuta vaihtoehtoa laihduttamiseni tueksi.

Nyt, reilut 20kg kevyempänä elän taas täyttä elämää. Käyn lenkillä, jumpissa, pyöräilen ja toukokuussa juoksin yhden puolimaratoninkin. Treenaan koirien kanssa edelleen agilityä, tokoa ja noutajien metsästyskokeita. Myös käytännön metsästyksessä käydään, kyllähän syksyisin kyyhkys- ja sorsajahtiin on päästävä kun on koiriakin sitä varten kouluttanut. Hiuksetkin uskalsin vihdoin leikata tähän lyhyeen rokkimalliin, josta unelmoin monta vuotta. Ja nyt voin todeta ettei mun itsetunto ollut niissä hiuksissa!

Terveysvaikutuksiakin on ollut, esim. sisäelinrasvan määrä on tippunut normaalin tasolle ja se on omenavartalon omaavalle naiselle hyvä juttu. Työvaatteiden koko on pienentynyt miesten 54->miesten 46, on kuulkaas mieletön muutos vyötäröllä se.

On huikea tunne sykähdyttää. Pystyn taas kulkemaan ihmisten keskellä ryhdikkäästi, korkokengissä, rinta ulospäin ja katse avoimena. Eikä tartte hävetä sitä mille näyttää. Näyttää ja tuntuu niin hyvälle!

Suosittelen Cambridgeä jokaiselle, joka miettii laihduttamista. Itse päätät elämästäsi, myös siitä onko se mukavaa vai ei.

Hei!

Kun ensimmäinen käyntini 24.10.17 Camridge valmentaja Laura Lindbergin luona oli ohi, olin kauhuissani.Siis itseni puolesta. Olin jo monet vuodet vältellyt vaakalla käymistä, mutta en silti pitänyt itseäni kovinkaan ylipainoisena.Lähiaikoina tosin olin huomannut että vanhat vaatteet mahtuu aina vaan huonommin päälle, olo ja mieli oli koko ajan väsynyt, selkävaivoja lisääntyvästi ym ym.Tajusin todella että nyt on pakko tehdä pysyvä muutos jos haluan pysyä jatkossa terveenä. Joko ostaa isompia vaatteita tai alkaa tekeen jotain että vanhat vaatteet mahtuisivat taas päälle.

Mittarissakin jo 38v, kohta 39 vuotta. Tein sitten päätöksen käyttää veronpalautusrahani tähän projektiin.

Voisivathan rahat turhempaankin mennä. En juurikaan kertonut projektistani monelle koska automaattinen ajatukseni oli että epäonnistun kuitenkin.Viikottaiset käynnit Lauran luona saivat aikaan mielenkiintoisen henkisen ja fyysisen matkan itseeni. Kävin hyvinkin syvissä vesissä itseni kanssa, projektin varrelle osui myös monia vastoinkäymisiä. Sitkeästi Lauran sanoinkuvaamattoman ihanan ja kannustavan tuen avulla pääsin karikoiden yli. Tajusin että olin unohtanut itseni vuosiksi ja jättänyt moniakin menneisyyden asioita käsittelemättä. Oikein odotin joka viikkoista “terapiatapaamista” Lauran kanssa.Ja matka jatkuu edelleen itseeni. Vaakalla käynti muuttui joka viikko vähemmän pelottavaksi ja nyt se on jo luonnollinen tapa tarkkailla missä mennään.Olen löytänyt uusia tapoja ratkaista ongelmia ja tunteitani.

Olen hyvin pitkälti ollut tunnesyöjä koko elämäni aikana. On kyse sitten iloista tai suruista. Lisäksi olen vähätellyt itseäni ja usein asiat ovat jääneet puolitiehen. Kun Laura ehdotti minua “onnistujiin” kertomaan tarinani, ensireaktio oli että kiitos ei..mutta sitten mietin että no miksi ei? Olenhan todella saavuttanut jotain joka toivottavasti kantaa loppuelämän mukanani. Olen saanut itsearvotustani takaisin.

Mitä minä haluan jatkossa tulevaisuudeltani? Kaikki ovet ovat avoinna, täytyy vaan uskaltaa olla oma itsensä ja ajatella myös omaa hyvinvointiaan iän kertyessä.

Se ei ole itsekästä vaan välttämätöntä että pysyy terveenä. Nyt on edessä painonhallinta vaihe ja ekaa kertaa näen Lauraa vasta kolmen viikon päästä. Mutta olen päättänyt muuttaa elämäntapojani pysyvästi ja olen Lauran asiakkaana varmaan vielä pitkään. Lauraa parempaa valmentajaa en olisi voinut toivoa, hän on aidosti iloinen onnistumisistasi ja jos tulee takapakkia niin onhan päivä vielä huomennakin. Laura ei tuomitse eikä arvostele vaan kannustaa sinua koko ajan, aidosti välittää miten sinulla menee 🙂

Juhliakin elämässä tulee ja menee, niiden pitää kuuluakin elämään ja niistäkin pitää nauttia!

Juhlien jälkeen on taas kiva palata terveellisiin elämäntapoihin, ei niistä saa tuntea syyllisyyttä. Elämä on itsessään juhla ja lahja! Olen 157,5cm pitkä ja painoin 24.10.17 78,8kg ja painoindeksini oli 31,8 (reilu ylipaino). Sisäelinrasvat oli 9 tasolla jotka on ihan riittävän korkeat lisäämään sairastumisriskiä..

Nyt se on sanottu julkisesti…OMG! Eilen 15.3.18 painoni oli 61,6kg ja painoindeksini normaalissa eli 24,8!

Viskeraalinen sisäelinrasva on laskenut tasolle 6 eli riskini sairastua sisäelinsairauksiin tms on huimasti pienentynyt. Aikaa on kulunut 4,5 kuukautta suunnilleen, taakse on jäänyt 17,2kg. Olen itsestäni (pikkuisen) ylpeä, tosin itseni kehuminen on edelleen vaikeaa.. Kevättä kohti iloisin mielin mennään, Lauran tuella!

Tiedän että voin luottaa Lauraan aina kun tulee vaikeaa, kiitos Laura niin paljon!!

Olet yksi mahtavimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut!

Takaisin