Onnistuimme!
Taru Roponen
Olen nyt 40 -vuotias kahden pienen lapsen äiti, joka myös jaksaa temmeltää lastensa kanssa ja nauttia elämästä, kevyemmin. Kuinka pääsin tähän tilanteeseen? Miksi aloitin laihduttamisen?
En oikein jaksanut pyörittää arkea ja olla lasten kanssa työpäivän jälkeen. Vaatteetkin näyttivät rumilta päälläni. Aivan kun olisi laittanut makkaran nakin kuoreen, vaikka kuinka suuria ”perunasäkkejä” olin hankkinut. Olin mielestäni ruma. Halusin vain piilottaa itseni sinne kellarin pimeämpään nurkkaan ja tulla pois vain silloin kun oli pakko.
Kerran, lapseni ihmetteli minkä takia en tee heidän kanssaan mitään. Niin, silloin rakas tyttäreni tuumasi ”Äiti on tuollainen läski paska, joka ei jaksa mitään…”. Se kolahti ja siitä se ajatus sitten lähti.
Olen vuosien varrella kokeillut vaikka mitä erilaisia laihdutus menetelmiä. Sain eräälläkin laihdutusmenetelmällä pois noin 15kg, mutta makean nälkää en. Kilot tulivat takaisin hujauksella. Kun kuulin Cambridgestä, ensin vähän epäröin, toimisiko tämä minulle?
Mutta onneksi päätin aloittaa Cambridge Ohjelman. Aluksi mietin, kuinka pärjäisin niin pienellä kalorimäärällä. Mutta hyvinhän se meni, sain sen turhan makean nälän pois kokonaan. Tämän projektin aikana, joka alkoi elokuussa 2018, ei ole tehnyt kovinkaan vaikeaa kävellä karkkihyllyjen ohitse kaupassa tai saatikka katsella niitä töissä. Mielitekoja? Välillä kun on iskenyt himo ottaa vähän ohi ruokavalion, niin olen ottanut ylimääräisen Camppi pirtelön.
Nyt huomattavasti kevyempänä jaksan juosta ja temmeltää lasteni kanssa. Tyttäreni tuumasi tässä yhden kerran kun kävimme Hop Lopissa: ”Eipä ole enää äitiä täynnä nämä putkilot” 😀 Nyt minun ei tarvitse mennä enää sinne kellarin pimeimpään nurkkaan ”perunasäkkiin” pukeutuneena. Voin pukeutua kauniisti ja juuri niihin vaatteisiin joihin haluan, ei vain joihin mahdun. Pahimmillaan vaatekokoni oli 52, mutta nyt se on 38-40 välillä.
Nyt kun olen käynyt kaikki Taso-Ohjelman portaat läpi, voin ja osaan syödä normaalisti. Sokeri ja rasva on jäänyt minimiin. Kasvikset sekä runsas veden juominen on jäänyt tavaksi elämääni. Kyllä minä herkuttelenkin, mutta eri tavoin. Karkit ja sokeriherkut eivät ole enää kuvioissa, vaan suosin nykyään sokerittomia herkkuja. Onneksi niitä on ollut, ja markkinoille on tullut paljon uutuuksiakin.