Onnistuimme!

Minna Lytz

Nimi: Minna Lytz

Ennen: 85kg

Nyt: 65kg

Sparraaja: Pauliina Mulari

Mikä sai sinut aloittamaan laihdutuksen?

Tytön tulevat lakkiaiset. Mietin uuden vyön teettämistä edellisen jäädessä pieneksi ja ymmärsin, että ennemmin kannattaa kiinnittää huomiota ylipainon hoitoon kuin kieltää ylipaino ja ostaa uusia vaatteita. Toki olin jo pidempään ollut aikeissa alkaa painon pudotukseen, mutta tulevat juhlat ja liian pieni vyö antoivat viimeisen sykäyksen painon pudotukselle.

Millaisena koit Cambridge laihdutuksen?

Alkuun olin epäluuloinenkin, mutta nopeahko painon pudotus houkutteli. Pieni kalorimäärä myös alkuun “hirvitti”, mutta painon putoaminen motivoi jatkamaan. Kun pikkuhiljaa sai opetella valmentajan tuella ravitsemusasioita ja koki pieniä, mutta merkityksellisiä ahaa- elämyksiä, motivaatio ja into jatkaa kasvoivat.

Jos olet laihdutttanu aikaisemmin, miten Cambridge mielestäsi eroaa aikaisemmista laihdutuksista?

Tietoisuus ravitsemusasioista on huomattavasti lisääntynyt ja sitä myötä myös ruokailutottumukset esim. kasvisten ja marjojen suhteen muuttunut.

Mitä hyötyä sinulle on ollut laihdutuksestasi?

Laihdutuksen myötä sain huomattavasti terveellisemmät ruokailutottumukset. En voisi kuvitellakaan nyt olevani ilman marjoja ja kasviksia, ruisleipäkin maistuu huomattavasti paremmalta salaatin ja paprikan kanssa. Ihana liikkua kun jaksaa paremmin. Liikunta myös lisääntynyt ja tullut joka päiväiseksi laihtumisen myötä.

Koin myös suorittaja-tyyppinä positiivisia asennemuutoksia itseäni kohtaan ja olemaan armollisempi itselleni ravitsemuksen ja liikunnan osalta.

Lisäksi pienet saamani ahaa-elämykset ja kokemus laihduttamisesta tarkemmin ravitsemusasioihin perehtymällä on auttanut minua omassa työssäni antamaan käytännön läheisiä esimerkkejä ohjaustilanteissa.

Peilikuva on miellyttävämpi, vaatteet soljuvat päälle helpommin.

Millä tavalla elämäsi on toisenlaista nyt laihdutuksen jälkeen?

Ei mene päivääkään etten haluaisi syödä kasviksia ja marjoja. Jos on päiviä, että kasvisten saanti vähäisempää, sen tuntee olossa “tukkoisuutena”. Aiemmin söin myös tavan vuoksi. Jos tarjottiin syötävää, söin vaikka ei välttämättä olisi niin haluttanutkaan/ ollut nälkä.

Karkin ja sipsin syönti vähentynyt huomattavasti.

Jaksaminen lisääntynyt ja halu lähteä liikkeelle lisääntynyt reilusti.

Omien lasten vaatteet mahtuvat päälle, mökillä voidaan pitää samoja toppahousuja vuoron perään;)

Tapahtuiko laihdutuksen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen jotain yllättävää, eli jotain, jota et osannut odottaa?

Aiemmin olin tyyppiä kaikki tai ei mitään. Nyt minulla on myös välietappi. On helpompi päästä tavoitteeseen kun ei tarvitse tehdä kaikkea täydellisesti, 80 % on myös riittävä.

Takaisin