Onnistuimme!
Heli-Leena Yli-Parkas
Aloitin aikanaan laihduttamisen terveyssyistä. Ylipainoa minulle oli kertynyt huomattava määrä, koko aikuisikäni olen ollut ylipainoinen. Opiskeluaikana olen ollut isoimmillani, ja työuran aloitettua painoni tippuikin huomaamatta jonkin verran. Sitten tapasinkin mieheni, ja kuinkas ollakaan, rakkauskiloja alkoi tulla huomaamatta.
Jossain vaiheessa aloimme haaveilla “raskauskiloista”, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Parin keskenmenon jälkeen kolmas kerta toden sanoi, ja saimme ihanan pojan toukokuussa 2014. Sekään ei ollut ihan yksinkertaista ja osa syynä siihen oli ylipainoni. Silloin päätin, että nyt on tehtävä asialle jotain, sillä olimme päättäneet, että toinen yhteinen lapsemme saa tulla vaikka heti, jos on tullakseen.
Cambridge laihdutus on sopinut minulle oikein mainiosti. Aloitin heti tiukalla otteella, tasolta 1. Paino alkoi hyvin pudota, ja se motivoi kyllä kovasti projektissa. Pikkuhiljaa sitten siirryin tasoja eteenpäin ja huomasin kuinka syömälläkin voi pudottaa painoa, kun vain tekee oikeita valintoja.
Oma painonpudotus urakkani on pariin kertaan jäänyt tauolle uuden raskauden myötä. Kun ensimmäisen kerran pudotin painoa vuonna 2015, tulin helpommin raskaaksi ja saimmekin ihanan tyttäremme maaliskuussa 2016. Hänen syntymänsä jälkeen jatkoin taas urakkaani ja onnistuin saamaan painoa alas. Vielä kertaalleen pidin taukoa odottaessani nuorinta poikaamme. Hänen synnyttyä toukokuussa 2018 päätin, että nyt urakka viedään loppuun, kunhan olen palautunut raskauden jäljiltä.
Laihtumisen ja oikeanlaisen ruokarytmin löydyttyä olen jaksanut paljon paremmin. Tällä hetkellä kolmen pienen lapsen äitinä tarvitsen energiaa vieläkin enemmän ja sitä riittää nykyään. Jaksan sekä henkisesti, että fyysisesti paremmin. Tietysti on ollut mukava huomata, että vaatteiden ostaminen on helpompaa, kun sopivia kokoja löytyy useammista kaupoista. Lasten kanssa touhutessa on helpompaa, esim. leikkipuistossa sovin keinuun tai saan hyppiä painoni puolesta sisäleikkipuiston trampoliinilla.
Lapset ovatkin olleet suurin motivaattorini tässä urakassa, myös työni puolesta, sillä työkseni toimin varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa. Työni on hyvin fyysistä, joten jaksamista tarvitaan sinnekin. On ollut ilo huomata kuinka hyvin sitä onkaan jaksanut, kun on saanut ravitsemuksen kuntoon ja löytänyt liikunnan riemun jälleen.
Urakka ei ole todellakaan ollut mikään helppo, välillä on tuntunut siltä, että tuleeko tästä yhtään mitään. Elämässä tapahtuneet äkilliset muutokset ovat vaatineet veronsa ja niiden varjolla olisikin ollut helppoa jättää homma kesken. Viimeiset kuukaudet olemme asuneet evakossa vesivahingon jäljiltä, eikä kahta taloa asuminen ole ollut ruusuilla tanssimista. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että nyt mennään loppuun asti ja käännän kaiken sisuuntumisen energiaksi. Sitä ei kyllä olisi “vanha Heli-Leena” tehnyt, vaan mieluummin hän olisi päivän päätteeksi lysähtänyt sohvalle märehtimään.
Tämän urakan julkiseksi tekeminen on auttanut minua motivoitumaan, ja olenkin saanut valtavasti tsemppiä ja tukea läheisiltäni, erityisesti äidiltäni, jonka kanssa olemme yhdessä kulkeneet tätä Cambridge matkaan. Suurena motivaattorina on ollut ja on edelleen myös valmentajani Miia, joka aina löytää jotain positiivista sanottavaa. Kiitos suuresti kaikesta siitä tuesta ja tsempistä, jota olen saanut. Tästä matka jatkuu kohti parempaa ja terveellisempää tulevaisuutta.