Onnistuimme!
Kristina Frietsch-Muttilainen -27 kg
Minun matkani
Olin ollut leikkauksessa, jonka jälkeen keskustelin leikanneen lääkärin kanssa jatkotoimenpiteistä. Hänen lauseensa jäi mieleeni ja heti kun se oli mahdollista, tein konkreettisen päätöksen. Hän sanoi silloin, että jos haluan, että minulle rakennetaan toinen rinta, tulee toista sitten pienentää. Ajattelin saman tien, että oletpa muuten väärässä, ei pienennetä. Ymmärsin toki ilman asian erillistä korostamista, että ylipainoisen isoa rintaa ei lähdetä tekemään, muutenhan jos laihtuisin, toinen olisi kuin Dolly Parton ja toinen kuin Twiggy!
Päätös pysyvästä painonpudotuksesta oli syntynyt. Kiloja oli kertynyt vajaan 10 vuoden aikana pikkuhiljaa siten, että painoa oli reilusti yli 20 kg yli oman mielikuvan minästä. Kollegani oli aloittanut oman elämäntapamuutoksensa aiemmin, eikä minun tarvinnut pohtia ja vertailla muita menetelmiä, vaan näin päivittäin toisen voivan hyvin (= lue, ei näyttänyt kärvistelevän nälissään). Etsin netistä Cambridge Ohjelman ja –ohjaajan, Annikan, joka on mahdollisimman lähellä kotiani ja oman esittelynsä mukaan vaikutti sopivalta ja olevan tarpeeksi kannustava. Taisin ilmoittautumistekstiin Annikalle laittaa toiveeksi jotain sopivan jämäkästä piiska-asenteesta.
Ohjelma käynnistyi lokakuussa 2016 ja ensimmäiset viikot olivat niin palkitsevia painonpudotuksen ja hävinneen nälän vuoksi, että ei voinut muuta kuin olla innoissaan ja tyytyväinen. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asiakaskorttiin kirjattiin -23,6 kg, joka sitten matkan varrella muuttui omasta tahdostani, ollen myöhemmin -26.6. kg. Ensimmäisen kuukauden aikana painoni väheni 10,1 kilolla J. Loppuvuonna 2016 kävin myös yhden päivän kuntoremonttitapaamisessa (50+vuotiaille), jossa pääsin Inbody-mittaukseen. Mittauksen mukaan tilanne oli hyvällä alulla ja seuraavan kerran pääsin täydelliseen mittaukseen kuntoremonttiviikolla lokakuussa 2017, jolloin sain sekä siitä että polkupyöräergometrimittauksesta hyvän tuloksen.
Ajatukseni oikeanlaisesta ruokailusta olivat parin aterian osalta olleet periaatteessa jo kunnossa aiemminkin, aamiaiseksi puuroa, marjoja ja mehukeittoa ja iltaruokailu kotona kanaa/kalaa, kasviksia sekä salaattia. Turmio olikin ollut etenkin lounassyöminen (jälkkärikulhossa on ehkä reunat ja kaikkea pitää syödä, koska siitä on maksanut!), liian suuret annoskoot sekä herkut, herkut, herkut. Kun siirryin sellaiselle tasolle Cambridge-ohjelmassa, että myös ”oikea” lounas mahtui mukaan, entiseen tuli valtaisa muutos. Siirryin syömään lisäkesalaattia ja päivän keittoa – ei kaikkea sitä, mitä hyvässä työpaikkaravintolassa on saatavilla, pois lukien myös jälkiruuat. Myöhemmin tuli mukaan vielä proteiinilisäkkeeksi raejuustoa.
Ryhdyin suunnittelemaan lounaat etukäteen ruokalistalta, joskus salaattiateria ja joskus soppa ja lisäkesalaatti, riippuen siitä mitä ruokalistalla oli ilmoitettu etukäteen. Iltaruoka kotona tuli myös suunniteltua paremmin ja viikonlopuille painottui eri tavoin valmistettua vaaleaa kalaa. Aamupalat ja iltapalat olivat lähes loppuun asti Cambridge-pirtelöitä marjoilla lisättynä.
Elämähän ei ole pelkkää arkea, vaan juhlia tulee ja menee välillä oikein runsaastikin. Oli häitä, hautajaisia, joulua, uutta vuotta, pääsiäistä, vappua, juhannusta, harrasteviikonloppuja kilpailujen ja leirien merkeissä, mökkioleilua, reissuja moottoripyöräporukalla monenlaisia, välillä päivän reissuja, välillä muutaman vuorokauden reissuja ja sitten vielä puolentoista viikon lomareissu Suomen Lappiin ja Norjaan.
Oli hyödyllistä ja opettavaista suunnitella etukäteen, miten aikoo ruokailla ja mitkä ateriat korvaan Cambridge-juomilla, -pirtelöillä, -patukoilla tai muilla Cambridge atertioilla. Ja toisaalta tuli mietittyä myös mitä valintoja juhlissa ja tapahtumissa tekee, tekemättä siitä suurempaan numeroa muille. Ja ehkä tärkeintä oli, että sattumia saa ja voi olla, ne vaan eivät saa jäädä päälle!
Veden juomisen opettelun olin joutunut jo harjoittelemaan aiemmin, koska olen ollut todella laiska juomaan. Tätä varten minulla on työssäni 2 litran vesikannu ja juomalasi. Täytän sen aamuisin ja työpäivän päättyessä sen soisi olevan tyhjä tai lähes tyhjä. Tämä on kohdallani toiminut hyvin, kiitos asiaan vaikuttaneet tahot! Suunnitelmallisen aterioinnin ja vedenjuomisen lisäksi on tullut tutkittua ruoka-aineiden kaloripitoisuuksia, proteiinipitoisuuksia. Ja kuten kollega mainitsi, jos syöt 4 joulutorttua, on päivän kalorit sitten siinä, ainakin meillä, jotka teemme päätetyöskentelyä.
Matkaan on kuulunut joitain +viikkoja, joista on sitten suoriuduttu jälleen ryhtiliikkeellä. Omakohtaisen kokemuksen kautta voin sanoa, että kaikkien tasojen läpikäynti parantaa pysyvän painonpudotuksen mahdollisuutta, koska itselle jää silloin riittävästi aikaa sisäistää kaikki muutokset ja oppia ne hyvät käytännöt, joita kullakin tasolla tulee harjoittelun ja tekemisen myötä. Pari parasta ohjelman mukaista toimintaa tukevaa hankintaa on ollut henkilövaaka ja tehosekoitin. Kollega tuki alkuvaiheessa ja antoi minulle ruokavaa’an.
Joitain parhaimpia vaatteita olen pienennyttänyt parikin kertaa ompelijalla ja sitten olen shoppaillut omassa vaatekaapissa, josta on löytynyt monta hyvää, ”kutistunutta” vaatetta. Toki sitten on paljon sellaisia vaatteita, jotka ovat jo poistettu tai poistumassa kotoani ja omasta mielestäni tärkein päätös uusien vaatteiden osalta on se, että minä en osta yhtään kasvuvarallista vaatetta!
Puolison tuki on ollut tärkein ja sen lisäksi samassa ohjelmassa olevan kollegan tuki. Yhdessä olemme toinen toistamme tsempanneet ja houkutusten hetkellä tukeneet. Joku ystäväkin liittyi Cambridge-ohjelmaan, koska olin itse niin innostunut ja tulokset puhuivat selvästi puolestaan – esimerkin voima on valtaisa. Harrastusten parissa olevat ystävät, tuttavat ja vieraammatkin ovat vilpittömästi ihailleet ja kannustaneet läpi tämän mahtavan matkan. On pitänyt myös hyväksyä, etteivät kaikki ympärillä olevat ihmiset ilahdu tekemästäsi elämäntapamuutoksesta. Monivuotisen lavatanssiharrastuksemme lisäksi elämääni on tullut puoli vuotta sitten kuntosaliharjoittelu, jossa tekemäni työ näyttää vähitellen muokkaavan ulkoista olemustani. Tanssiminen on taas puolestaan luonut pohjan kunnolle, vaikkei se ulospäin olekaan näkynyt. Nyt jaksaa tanssia illan ”hikipäässä” ihan helposti, eivätkä viejät usein helpolla päästäkään. Pitää vaan muistaa sielläkin juoda vettä/kahvia riittävästi. Työhön mennessäni saan hyvää hyötyliikuntaa kävelemällä 159 porrasta työhuoneeseeni ja päivällä käytän mahdollisuuksien mukaan portaita.