Vi lyckades!
Taina Ruohosalo
Olen Taina 40 vuotta ja melkeimpä koko ikäni taistellut painoni kanssa. 2005 aloitin ensimmäisen laihdutuksen ja jossain vaiheessa paino oli taas noussut.
2009 tai -10 alkoi seuraava kerta ja sillon laihdutin Cambridgen avulla. Sitten meni lusikat jakoon, jouduin lopettamaan nuoren koirani ja sairastuin itse ja lopputulos oli että paino taas nousi kun voimat ei enään riittänyt ja söin mikä oli helppoa, nopeeta, halpaa valmistaa ja pysy sisässä (ranskalaiset).
Sitten alkoi taas selkä ja polvi ongelmat, kun painoa oli tullut liikaa. Sitkeästi kuljin lenkillä, kärsin säryistä ja yritin itse muuttaa ruokavaliota ja sain vähän painoa tippumaan mutta sitten se taas tuli takaisin ja luovutin.
Keväällä 2017 työkaverini söi jotain tutun tuoksuista puuroa aamukahvilla ja utelin että mitä se on ja pienen piinaamisen jälkeen hän kertoi että oli aloittanut Cambridgekuurin ja häneltä sain Lauran numeron.
Soitin Lauralle ja kerroin että nyt ei enään omat voimat riitä ja että tarvitsen sen kunnon potkun painonpudotuksen alkuun, että tästä tulisi jotain. Suurin haaste olisi minun ”ruokavammaisuuteni” ja se että edellisen kuurin lopulla kaikki ateriankorvikkeet olivat ruvenneet tökkimään. Sovimme tapaamisen ja jatkoimme juttelua siitä kuinka edetään. Sovimme että otan viikonlopuksi kokeeksi, sellaiset aterian korvikkeet mitä luulen pystyväni syömään ja mitkä eivät toivottavasti saa minua yökkäämään. Maanantaina palasin Lauran luokse ja sellaiset ateriankorvikkeet mistä olin ennen tykännyt eivät enää uponneet, mutta saimme kuitenkin koottua minulle paketin millä jatkoin, koska pe-su välisenä aikana oli jo tippunut 2,4 kg ja halusin jatkaa että olisi helpompi olla.
Viikot kuluivat ja paino tippui ja olin tyytyväinen, kunnes halusin jotain muutakin syömistä. Jouduin todellakin miettimään miten koostan ateriat, kun nyt tuli vastaan ”ruokavammaisuuteni”. 2015 lääkäri epäili, että minulla on ärtyvänsuolen oireyhtymä ja sitten kiellettyjen listalle joutui melkein kaikki mistä tykkään ja mistä olisi helppo valmistaa kevyempää ruokaa.
Ei muuta kun kokeilemaan taas ja mietittiin Lauran kanssa, että miten saadaan tämäkin toimimaan. Viikko kerrallaan eteenpäin, kokeilua kokeilun perään että mitä vatsa kestää ja että paino silti tippuu.
Viljat ku olivat kiellettyjä ja gluteenittomat leivät eivät houkutelleet, päädyin riisikakkuihin ja niistä tein herkku”leipiä” ja ruokana yleensä kanaa ja niitä kasviksia mitä sain syödä ja porkkanasta tuli minulle oikeastaan perunan korvike.
Repsahduksiakin löytyy muutama tuon 13 kuukauden matkan aikana, mutta niistä en lannistunut vaan kuuntelin Lauran ”saarnan” otin taas itseäni niskasta kiinni ja mentiin tiukalla kurilla eteenpäin.
Ja nyt olen todellakin joutunut opettelemaan syömään ja miettimään mitä ja miten paljon voi syödä.
Lauralta olen saanut suuren tuen ja avun tämän reilun vuoden aikana ja varmasti tuonut hänelle haasteen kaikkien ongelmieni kanssa. Nyt olen päättänyt että tämä on se kolmas ja viimeinen kerta kun laihdutan ja että en enää lipsahda vanhoihin tapoihin ruuan suhteen.
Nyt -33kg kevyempänä on helpompi ja mukavampi liikkua, jaksaa paremmin koirien kanssa lenkillä ja löytää helpommin kaupasta vaatteita.