Vi lyckades!

Satu Mustanoja

Namn: Satu Mustanoja

Startvikt: 109kg

Nuvarande vikt: 67kg

Supporter:

Satuja ja tarinoita kasvamisesta 😉

“Jos ei ole kaatunut joskus ojaan, ei voi nĂ€hdĂ€ auringon paistetta”

Tuo oma aforismini on kantanut minua jo parikymppisestÀ. Olen kÀynyt alhoissa elÀmÀni aikana ja tunnen suurta kiitollisuutta siitÀ. Olen myös paistatellut auringon paisteessa ja nauttinut elÀmÀstÀ. ElÀmÀni on ollut antoisa, vaan on se ollut myös ankara. Muuten en nyt tuntisi itseÀni nÀin, enkÀ kykenisi kiittÀmÀÀn kaatumisistani.

Matkani ylipainoon alkoi jo pienen tytön kokemuksesta; ekaluokkalaisen kuulema lÀÀkĂ€rin moite pulskasta lapsesta on tatuoitu takaraivoon. Niin, geneettinen perimĂ€ ja raskaat luut
 hyvĂ€ksyin itselleni lievĂ€n ylipainon ja sitten myöhemmin lisÀÀ ylipainoa. “MitĂ€ sitten jos syön kaksi pullaa tai tyhjennĂ€n lapsen lautaselle jÀÀneet tĂ€hteet astioita pois pöydĂ€stĂ€ korjatessani?” Sitten tuli vaihe, ettĂ€ hĂ€pesin syömistĂ€, napsin ohimennen kaikenlaista ja sitten saatoin ruokapöydĂ€ssĂ€ muka syödĂ€ ihan normiannoksen. Aivan, pulskan tytön tatuointi takaraivossa aiheutti hĂ€peÀÀ. Tekosyyt itselle tuhota itseÀÀn on muutettava teoiksi kohti itsetutkiskelua ja tekoja.

Viime kesĂ€nĂ€, ehkĂ€ heinĂ€kuussa, kĂ€vin lasteni kanssa ystĂ€vĂ€ni mökillĂ€ saunomassa. NĂ€in Cambridge -shakerin ystĂ€vĂ€ni kassissa. Istuimme saunan lauteilla ja hĂ€n sanoi: “Olet kyllĂ€ innostava jumpanvetĂ€jĂ€, kun kenenkÀÀn ei tarvitse miettiĂ€, kehtaako tulla, kun olet itsekin vĂ€hĂ€n tuommoinen
 punkero
” Kiitos rakas-Anne, ettĂ€ sanoit noin, vaikka se siinĂ€ saunan lauteella tuntui pahalta. Jokainen muutos tarvitsee lĂ€htölaukauksen. Minulle se oli tuo ystĂ€vĂ€ni tahaton lausahdus. Hetken pÀÀstĂ€ grillimakkaran rasvan tihkuessa suupielissĂ€ni, kysyin ystĂ€vĂ€ltĂ€ni: “Olet hoikistunut tosi paljon, oletko jollain ihme Cambridge-pussijutuilla? NĂ€in kassissasi Cambridge -shakerin.” Ja hĂ€n kertoi oman tarinansa. TiedĂ€n, miten tĂ€rkeitĂ€ tarinat ovat, olenhan tehnyt myyntityötĂ€ oikeastaan koko elĂ€mĂ€ni. Toki tiesin Cambridgen monen tuttuni kautta, mutta minĂ€ tarvitsin juuri tuon napakan potkun takalistooni.

Luontaishoitajana olen aina ajatellut, ettĂ€ minun kiloni lĂ€htevĂ€t luontaisesti ruokavaliolla ja liikunnalla. Niin; olenhan aina harrastanut paljon liikuntaa ja solakampana ollessani olinkin himourheilija. “KyllĂ€hĂ€n se onnistuu, kun otan itseĂ€ni niskasta kiinni.” Ei vaan onnistunut; hidas painonpudotus sai vain minut vaipumaan epĂ€toivoon. EnkĂ€ jaksanut liikkua niin paljon kuin olisin halunnut. Olen ollut aina rĂ€vĂ€kkĂ€ persoona ja hidas pudottaminen ei kannusta jatkamaan. Tutkin hoitajan mentaliteetilla Cambridge-dieetin yksityiskohtia ja ajattelin, ettĂ€ tuota kokeilen. Olin niin Ă€rsyyntynyt liikakiloihini, ettĂ€ puhkuin innosta kokeilla tĂ€tĂ€, jonka olin nĂ€hnyt toimivan monella tuttavallani.

Ja mistĂ€ tuli ylipainoni; ihanasta perheen perustamisesta biologisen kellon tikittĂ€essĂ€ kolmivitosen naisen aivoissa. Sain ihanat lapseni vuosina 2004, 2005 ja 2008. Upposin tĂ€ysin Ă€itiyden syövereihin. Minun ainoa tehtĂ€vĂ€ni oli perheen Ă€itinĂ€ oleminen; imettĂ€minen, vaipan vaihto, ruuan laitto ja mitĂ€ ihanimpien herkkujen loihtiminen perheelle. EnkĂ€ muistanut katsoa peiliin, vaikka olen aina rakastanut pukeutua kauniisti, meikata ja pitÀÀ huolta itsestĂ€ni. Se kaikki vain hĂ€visi pyykkivuoreen, lasten kitinÀÀn, kyydityksiin harrasteisiin ja taidokkaisiin herkkuihin, joita hyvĂ€ perheen emĂ€ntĂ€ loihtii perheelleen ja usein piipahtaville vieraille, jotka kĂ€yvĂ€t katsomassa sukunsa tulokkaita
 ja pulskistuvaa perheenĂ€itiĂ€.

Jos en olisi siihen itsetunnottomuuden alhoon vaipunut, en tietÀisi nyt mitÀ on löytÀÀ uudestaan naiseus ja itsetunto itsessÀÀn. Niin todella kÀvi, puolustauduin raskauksien mukanaan tuomilla kiloilla, kiireellÀ ja lasten vaativalla kitinÀllÀ. Kiitos, kun sain kaatua ojaan! EnhÀn muuten olisi ymmÀrtÀnyt itsetuntoni menetystÀ ja takaisin saavuttamistani. On kÀytÀvÀ alhaalla, ettÀ voi nÀhdÀ tien ylös!

Olen aina elĂ€nyt hetkessĂ€ ja niin tein nytkin. Lamppu syttyi; “En halua olla enÀÀ punkero, en halua enÀÀ piilotella makkaroitani, haluan pukeutua taas kauniisti” EntisenĂ€ kĂ€sityölĂ€isenĂ€ kauniit vaatteet ovat minulle tĂ€rkeitĂ€. Soitin siis valmentajalle jonka löysin netistĂ€. Olin lasten harrasteista tulossa jo kotiin pĂ€in. Laura sanoi: “Voit tulla heti jos sopii!” KÀÀnsin sitikan keulan takaisin kaupunkiin ja ajoin Lauran toimistolle. Olin aina karttanut kehonkoostumusmittausta
 En halua edes tietÀÀ  Samassa pidin kĂ€sissĂ€ni puntarin kahvaa eikĂ€ minua hĂ€vettĂ€nyt yhtÀÀn. Valmentaja sai minut tajuamaan, ettei hĂ€n aio arvostella minua vaan kannustaa!!! Mutta kuinka usein suorituksemme ja saavutuksemme ovat suurennuslasin alla; et ole onnistunut, et ole saavuttanut sitĂ€ ja tĂ€tĂ€. Ja siitĂ€ seuraa luovuttaminen. “Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis”, siihen zen-viisauteen olen myös uskonut aina. Ja juuri nyt olin valmis laihtumaan ja Laura saapui. HĂ€n on sopivasti kannustanut, mutta niin hienovaraisesti, ettĂ€ tĂ€llainen vanha kettu ei ole kyllĂ€stynyt tai epĂ€illyt koko juttua yliampuvaksi.

Olen paljon ihmisen sisimpiin tuntoihin perehtynyt itse hoitajana ja ymmÀrrÀn hienovaraisen mielen liikehdinnÀn. YmmÀrrÀn valmentajan tÀrkeyden; yksin tÀtÀ tietÀ ei kuljeta. Valmentaja on kuin ystÀvÀ, joka tarjoaa tukensa tarvittaessa. Minulla on ollut juuri minulle sopiva valmentaja. Kiitos Laura, kun olet kÀynyt vaihtelevaa tietÀ kanssani. Aina ei ole mennyt ihan suunnitellusti, mutta kai olet nÀhnyt, ettÀ minulla on tahto ja kannustanut vaikeinakin hetkinÀ kohti uusia onnistumisia. Sinusta on tullut tÀrkeÀ ystÀvÀ tÀllÀ polulla. Kiitos!

Vuosi sitten lenkille lÀhtö oli suunniteltava; varattava sille aika. Nyt lÀhden ohimennen kÀymÀÀn puolen tunnin lenkin ja aamulla kun lapset lÀhtevÀt kouluun, on juuri loistavin hetki lÀhteÀ 6 km lenkille. Nyt odotan, ettÀ pÀÀsen lenkille. Nousen jyrkÀn mÀen lÀhes hengÀstymÀttÀ, nousen hevosen rattaille helposti, hyppÀÀn lasten kanssa trampalle hyppimÀÀn, nostan jalan toisen pÀÀlle naisellisesti ristiin, kokeilen sovituskopissa s-kokoista hametta.

Naisellisuus; oma itsetunto, kun mies katsoo, itsevarmuus kÀvellÀ ryhdikkÀÀsti ja kantaa vaatteet kauniisti. Olen aina rakastanut kauniita vaatteita ja kenkiÀ!!! Olen saanut ne takaisin: nyt vaatekoko on vaihtunut monen X:n vaatteista S/M:ÀÀn, rintaliivit 100D:stÀ 80/85B:hen, korkkarit kutsuu taas puoleensa ja uskallan kÀvellÀ niillÀ pelkÀÀmÀttÀ. Nyt viisikymppisenÀ Satu on taas nainen ja vielÀ naisempi kuin ennen. NÀissÀ mitoissa en muista olleeni kuin ehkÀ lukioaikana!

Ai oliko helppoa
Ei ollut! Kolmas pĂ€ivĂ€ oli kauhea! Sitten helpotti
 oikeasti, oli helppoa. En voi uskoa, ettĂ€ kymmenessĂ€ kuukaudessa olen pudottanut 42 kiloa!!! SitĂ€ ei usko, mutta liikutuksen kyynelin tyydyn kohtalooni 🙂 Se on totta ja ympĂ€rysmittani ovat muuttuneet: rinnanympĂ€rys 127- 100, vyötĂ€rönympĂ€rys 125-86, lantionympĂ€rys 130-95, reiden ympĂ€rys 66-53. Yhteenlaskettuna kaikkiaan 114 senttiĂ€ on lĂ€htenyt ympĂ€rysmitoista pois. Ne sentit ja 84 voipakettia ovat kasvattaneet henkisesti. Vahvasti fyysisenĂ€ ihmisenĂ€ on toisaalta myös sanottava, ettĂ€ uusi keho on kasvanut voimakkaammaksi. TĂ€tĂ€ ei monikaan ole uskonut, mutta sehĂ€n ei ole toki minun vikani. Kolmella pussilla pĂ€ivĂ€ssĂ€ voi jaksaa myös fyysistĂ€ työtĂ€! 

Miten? Tavoite on oltava! Minulla se oli BMI 25, haluan kertoa tĂ€tĂ€ ilosanomaa eteenpĂ€in ja tuntea itseni taas itsevarmaksi NAISEKSI. Liikunta lisÀÀntyy automaattisesti, kun energiataso kasvaa. Olen satavarma, ettĂ€ jos ohjelmaa noudattaa, se onnistuu. Koska minĂ€ olen lipsunut ja silti olen onnistunut. (TĂ€tĂ€ valmentaja ei lue
) On ollut juhlia, monenlaisia juttuja tĂ€nĂ€ aikana; ei ole voinut tiukasti dieettiĂ€ noudattaa, mutta minun metodi on ottaa takaisin
 sitten palataan ruotuun ja noudatetaan pilkun tarkasti ja ehkĂ€ vĂ€hĂ€n tarkemminkin. LenkkiĂ€ on vaadittu, kahvia on mennyt kuppi jos toinenkin, vettĂ€ litratolkulla. YlĂ€mĂ€ki on selĂ€tetty selkeĂ€llĂ€ tavoitteella, kahvipulla pÀÀttĂ€vĂ€isyydellĂ€ ja noutopöytĂ€ laivalla valmentajan kuvalla 🙂 Niin se vaan on, ettĂ€ valmentajasta on tullut lĂ€heinen ihminen ja tĂ€rkeĂ€ ystĂ€vĂ€ tĂ€llĂ€ polulla. YhdessĂ€ olemme kulkeneet, karikot selĂ€ttĂ€en ja uskoa tyhjĂ€stĂ€ takoen. Kiitos enkelit, ettĂ€ annoitte minulle tĂ€mĂ€n polun kuljettavaksi, kiitos lapseni vilpittömĂ€stĂ€ palautteesta ja kiitos Laura rinnalla olostasi!

Tillbaka