Vi lyckades!
Laura Wirola
Moi!
Mä olen Laura, 36-vuotias Tamperelainen. Mun Cambridge -tarina alkoi ystäväni innoittamana. Kesällä 2021 olin siinä pisteessä, että toimistotyö oli vuosien vieriessä tehnyt tehtävänsä ja kiloja oli kertynyt reilusti, vaikka liikunta onkin ollutkin osana arkea aina. Nyt oltiin kuitenkin siinä pisteessä, että rakas (ja raskas) CrossFit piti kyllä painon suunnilleen samassa ja vaikka arkiruokailu olikin jollain lailla kunnossa, niin ongelma oli liian suuret annoskoot ja ikuinen ja jokapäiväinen herkuttelu. Kesällä ystäväni kertoi, että on aloittanut Cambridge -dieetin ja katsottuani taas kerran itsestäni juuri otettua kuvaa mietin, että se on nyt tai ei koskaan, mitään en sillä häviä, että tätä kokeilen. Valmentajan etsin vanhan kunnon Googlen avulla, ja minkä helmen sitten löysinkään itselleni, Heli on ollut mun tuki ja turva heinäkuusta alkaen. Ensimmäinen tapaaminen jännitti, mutta nopeasti huomasin, että pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka haluaa auttaa mua onnistumaan!
Tasot 1, 1+ ja 2 osuivat kivasti heinäkuun helteille ja parhaaseen grillikauteen, mutta niin vain siitä mentiin eteenpäin ja kolmostasolla olikin sitten jo helpompaa. Tai no, oma kokemukseni ensimmäisistä tasoista oli se, että niiden toteuttaminen oli oikeasti tosi helppoa, kun vain toteutti suunnitelmaa, ja kun ne viikot pysyi tosi tiukkana, niin kroppakin alkoi heti reagoida oikein ja paino tippui vauhdilla. Kovat treenit jätettiin muutamaksi viikoksi kokonaan tauolle, ja treenien pariin palasin sitten kevyesti kakkostasolla.
Tieto siitä, että taso kerrallaan ruokaa saa mukaan enemmän auttoi jaksamaan kaikkein niukkakaloristen viikkojen yli. Kerroin tutuille avoimesti tilanteestani, sillä koin, että niin mun on helpompi kieltäytyä tarjotuista herkuista, kun ei tarvitse keksiä mitään selityksiä. Alkupainon ollessa 107,7 kg oli ensimmäinen välitavoite saavutettu, kun paino meni alle 100 kg ja vitsi mikä fiilis siitä tulikaan!
Kakkostasolla olin kaksi viikkoa ja kolmostasosta siirryttiin neljän viikon jälkeen nelostasolle. Nelostasolla jatkoinkin sitten kolme ja puoli kuukautta ja vitostasolla olen jatkanut nyt reilut neljä kuukautta. Paino on tippunut heinäkuusta alkaen tasaisesti ja alun tiukan kurin jälkeen pidän nykyään normaalin arjen joukossa herkkupäiviä, jolloin rakastamani siivet ja pizza maistuu erityisen hyvältä!
Suurin oppi omassa tekemisessä on ollut annoskoon määrittely ja se, että herkkuja ei ole tarpeen syödä joka päivä. Alussa jo puhuttiin Helin kanssa, että itse ruuat mitä syön arjessa eivät ole ongelma vaan se, kuinka paljon syön sekä jokapäiväiset herkut sen arkiruoan lisäksi. Alkuun mittasin tarkemmin määrät ja jokaisessa ruokailuhetkessä tein sen päätöksen, että mun ei tarvitse ottaa ruokaa lisää. Nykyään sitä päätöstä ei tarvitse enää tehdä, vaan automaattisesti lautaselle tulee sopiva annos eikä lisää tarvitse ottaa. No okei, joinain päivinä annos voi olla reilumpi, mutta pääsääntöisesti se on järkevä.
Tällä hetkellä vaaka näyttää 76 kg ja kohti kesää panostan taas tiukemmin treeneihin ja hieman painonpudotusurakassa hävinneeseen voimaan, eli tavoitteellinen painonpudotus saa ainakin hetken olla taka-alalla. Helin kanssa on kyllä sovittu jo treffit syksylle ja sovittiin, että tuolloin katsomme, että kummalla on ollut paremmat grilliherkut kesällä tarjolla 😅