Vi lyckades!
Katri Ryttyläinen-Korhonen
Olen aina ollut toimelias ihminen. Kuitenkin aiemmin tärkeänä pitämäni aktiivinen ja liikunnallinen elämäntapani jauhautui työelämän kiireisiin, sairastumiseen ja arjen askareisiin. Hiljalleen myös painoa kertyi. Huomasin lisääntyneen painon tuomia epämukavuuksia, mutta yritin olla välittämättä niistä. Aika pitkään tämä onnistuikin, kunnes yhtenä päivänä mittani täyttyi ja kyllästyin olemiseeni. En ollut tyytyväinen ulkonäkööni, vaatteet eivät istuneet nätisti, en jaksanut liikkua kuten aiemmin ja niin ikään ryhdyin pelkäämään liikakilojen mukanaan tuomia vaikutuksia terveyteeni. Itselleni merkityksellinen päivämäärä oli 19.1.2021. Tuolloin varasin ajan valmentajalleni.
Tiesin jo ennakkoon paljon, mitä ylipaino voi aiheuttaa, mutta silti päätös alkaa laihduttaa tarvitsi omaan tiedostamiseen ja kokemiseen liittyvän lakipisteensä, jotta olin valmis sitoutumaan laihduttamiseen.
Laihdutusohjelma oli alusta saakka hyvin päämäärätietoista. Oli helppo uskoa, että ohjelmaan sitoutumalla pääsee tavoitteeseen. Prosessiin sitoutuminen oli toinen puoli painonpudotuksesta. Oli myös opittava pois aiemmista ruokailutottumuksista ja arjen rutiineista. Suhtautuminen ruokaan onkin vaatinut runsaasti omaa mielen työskentelyä. Olen edelleen matkalla opettelemassa uusia rutiineja, ja mietin syömistäni vieläkin paljon.
Laihduttaminen lähti liikkeelle odotusten mukaan ja vauhdikkaasti. Painonpudotus ei kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti. Kun paino laski hitaammin, vaadittiin kärsivällisyyttä ja valmentajan tuki oli silloin tärkeää. Toki välillä kyllästytti. Pohdin myös paljon, miksi olin aiemmin syönyt liikaa ja epäterveellisesti, ja miksi en lainkaan kokenut edes tehneeni niin. Nyt ymmärrän, miksi painoni nousi, ja miten salakavalasti se tapahtui.
Elämääni on tullut selkeä ruokailurytmi. Painoni pudottua tunnen itseni pirteäksi, liikkuminen yksin tai koiran kanssa sujuvat mainiosti, en ole läheskään niin väsynyt työpäivän jälkeen kuin aiemmin, itsetuntoni on kohonnut, olen voinut ottaa käyttöön vanhoja mekkojani ja muutenkin vaatteet istuvat päälleni paremmin.
Tämän matkan aikana on tarvinnut myös tukea. Välttämätön tuki on tullut omalta valmentajaltani Sadulta. Hän on kannustanut aina positiivisesti ja iloisella asenteella. Puolison tuki on ollut arvokasta arjessa. Hän on jaksanut kannustaa, elää mukana ja osallistua painonpudotusprojektiini. Espanjanvesikoira Valtti taas on taas vienyt minua aina yhtä innokkaana joka päivä lenkille.