Vi lyckades!
Tanja Heikkilä
Mikä sai sinut aloittamaan laihdutuksen?
Olen ollut teini-ikäisestä lähtien ylipainoinen. Paino nousi tasaisesti vuosi toisensa jälkeen ja vaikutti isosti siihen, millainen nainen minusta varttui. Annoin painoni määrittää itseäni ja elämääni aivan liiaksi. Ylipaino vaikutti itsetuntoon ja tekemiini valintoihin. Jätin monia asioita tekemättä epävarmuuttani, jaksamattomuuttani ja häpeästä itseäni ja kilojani kohtaan. Puhuin itselleni ja itsestäni rumasti ja väitin etten pysty muuttumaan. Häpesin, suorastaan inhosin itseäni ja ulkomuotoani monien vuosien ajan.
Parikymppisenä aloitin ensimmäisen laihdutuskuurini ja siitä lähtien olen jojoillut ylös alas kilojeni kanssa, ollut jatkuvasti dieetillä tai aikomassa aloittaa uuden dieetin huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa jne. Olen saanut kahdesti aiemmin pudotettua reilusti painoa Cambridge-ohjelmalla ja molemmilla kerroilla laihduttaminen on päättynyt pitkään toiveissa olleeseen raskauteen. Vauvavuoden myötä kilot ovat kuitenkin palanneet molemmilla kerroilla.
Reilu vuosi sitten olin tilanteessa, jossa painoin enemmän kuin koskaan ennen. En kuitenkaan hävennyt itseäni ja ulkonäköäni enää, vaan olin sinut oman vartaloni kanssa. Ylipaino ei määrittänyt enää minua ihmisenä, mutta olin väsynyt olemaan iso, uupunut ja kömpelö. En pitänyt siitä, että ylipaino rajoitti tekemistäni ja jaksamistani. Olin kateellinen ja vihainen, kun en jaksanut lähteä miehen ja eskarilaisen kanssa hiihtämään. Pettynyt itseeni, kun en jaksanut juosta kiinni parivuotiasta taaperoamme. En saanut kunnolla sukkia jalkaan, iltasadun lukeminen mahallaan maaten sai hengästymään, portaiden nouseminen oli tuskaa, käveleminen sattui, koko kroppa oli kipeä ja aamuisin heräsin väsyneenä, kankeana ja murjottuna. Halusin muutosta, koska en jaksanut kantaa kroppaani enää. Lisäksi minulla oli todettu reumasairaus, jonka kanssa pärjääminen huoletti kovasti. Tiesin, että minun olisi tehtävä jotakin. Päätin antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden. Lupasin tyttärelle, että seuraavana talvena äitikin hiihtää.
Aloitin laihduttamisen tammikuussa 2020 omin päin. Tammi-helmikuun aikana paino lähti mukavasti laskuun ja sain pudotettua reilut kymmenen kiloa. Maalis-huhtikuussa alkuinnostus lopahti kuten usein ennenkin ja pudotetut kilot alkoivat palata. Toukokuussa varasin ajan Cambridge-valmentajalle ja päätin, että nyt tai ei koskaan: yritän vielä kerran pudottaa painon sellaisiin lukemiin, että selviydyn arjessa ja jos en pysty pudottamaan painoa on ainoa vaihtoehtoni alkaa miettiä lihavuusleikkaukseen hakeutumista.
Millaisena koit Cambridge laihdutuksen?
Cambridge-ohjelma ja valmentajani olivat minulle entuudestaan tuttuja. Tiesin jo mitä tuleman pitää. Laihduttaminen oli yllättävän helppoa. Aloitin parin viikon paastojaksolla ja sen jälkeen siirryin tasolle 1, jolla jatkoin lähes koko kesän. En tuntenut nälkää ja jaksoin tehdä reippaita kävelylenkkejä päivittäin. Liikkumisen aloittaminen oli rankkaa ja kivuliasta jokaisen lihaksen, nivelen ja jänteen huutaessa apua ja armoa, mutta kävelin kivun yli sinnikkäästi ja päättäväisesti. Päivä päivältä askel keveni, vauhti kasvoi ja matkat pitenivät. Paino lähti vauhdilla alaspäin ja onnistumiset ruokkivat toisiaan. Pudotin painoani taaperon verran, sitten eskarilaisen verran. Olin ylpeä itsestäni ja saavutuksistani ja jaoin matkaani ja kokemustani sosiaalisessa mediassa. Läheisten ja tuttujen kannustus antoi lisää virtaa ja voimaa, mutta toi myös sopivaa lisäpainetta ja nosti kynnystä repsahtaa.
Kesä oli hurmoksellista aikaa, luotin itseeni ja siihen, että onnistun. Olo oli kaikkivoipa, kun ylitin itseni kerta toisensa jälkeen. Alkusyksystä olin pudottanut jo lasteni yhteispainon. Aloin mahtua vanhoihin vaatteisiini ja näytin jo mielestäni aidosti hyvältä. Jaksoin kävellä niin paljon kuin halusin, juostakin hieman. Ostin sukset ja odotin lumien tuloa. Jaksoin juosta hippaa, leikkiä, kyykkiä, kiipeillä, käydä metsäretkillä, kantaa lapsia ja paljon muuta. Pääsin valmentajan kanssa aluksi asettamaamme tavoitepainoon ja ajattelin, että enää ei ole pakko laihtua. Jatkoin liikuntaa ja ohjelman mukaista ruokailua edeten tasoilla ja lisäten ruokamääriä. Paino jatkoi putoamistaan. Vuoden vaihteessa olin pudottanut jo oman isosiskoni verran painoa.
Tällä hetkellä olen kymmenen kiloa alun perin asettamani tavoitteen alapuolella. Kokonaispainonpudotus on tällä hetkellä 58 kg. En ole asettanut uutta painotavoitetta. Paino saa tulla edelleen alaspäin, jos on tullakseen. Tiedän, että kun jatkan säännöllistä liikkumista ja syömistä samoin kuin tällä hetkellä se tulee laskemaan edelleen. Tavoitteenani tälle vuodelle on oppia hallitsemaan painoa ja kuuntelemaan omaa kehoa. Löytää tasapaino liikunnan ja syömisen suhteen ja oppia elämään arkea niin, ettei fokuksen täydy olla kokoaikaa syömisessä ja kuluttamisessa.
Tiedostin alusta asti, että painonhallinta tulee olemaan itselleni haastavin osuus koko projektia. Minulla ei ole vielä onnistumisen kokemusta siitä. Kilot ovat aina tulleet laihduttamisen jälkeen takaisin. Valmentajani kanssa olemme käyneet monia hyviä keskusteluja ja miettineet keinoja, joilla opin hallitsemaan painoa hektisen arjen keskellä. Suunnitelmana on jatkaa valmennuksessa käymistä ainakin vuoden ajan tästä eteenpäin. Painon seuraaminen ja reagoiminen ajoissa, jos paino alkaa taas nousta on tärkeää koko loppuelämäni ajan.
Jos olet laihdutttanu aikaisemmin, miten Cambridge laihdutus eroaa aikaisemmista?
Cambridge-ohjelma soveltuu minulle hyvin, koska tarvitsen tuekseni valmentajan, joka antaa tietoa, kannustaa ja kontrolloi. Itseään on helpompi sumuttaa kuin toista ihmistä ja yksin puurtaessa luovuttaa helpommin, kuin silloin kun rinnalla on toinen ihminen, jolla on taustallaan samat kokemukset laihduttamisesta ja painonhallinnasta. Valmentajan kanssa jutellessa tosiasioita tulee katsottua aidosti silmiin ja käytyä läpi kaikki onnistumiset ja haasteet. Valmentaja tulee prosessin aikana läheiseksi ja asioiden jakaminen on helppoa luottamuksen syntyessä, mutta kuitenkin valmentajan rooli on riittävän etäinen ja objektiivinen ja eroaa täten sopivasti läheisten antamasta tuesta. Valmentajan tietotaito on auttanut minua jatkamaan eteenpäin ja luomaan kuvaa tulevasta.
Cambridgen taso-ohjelma tukee terveellisten elämäntapojen, ruokailurytmin ja tasapainoisen ravitsemuksen opettelua ja omaksumista. Kun edetään vaihe ja ruokaryhmä kerrallaan on helpompaa oppia uusi tapa syödä. Lisäksi mielestäni Cambridgen tuotteet ovat maistuvia, ravintorikkaita ja laadukkaita. Perussairauksista huolimatta olen voinut koko laihdutuksen ajan hyvin, esim. veriarvot ovat olleet oikein hyviä.
Mitä hyötyä sinulle on ollut laihdutuksestasi?
Koen, että aloitin tällä kertaa laihduttamisen oikeaan aikaan ja oikeista syistä. Lähtökohta ei ollut tällä kertaa projektiluontoinen ja johonkin tiettyyn painoon tai vaatekokoon tähtäävä, vaan tavoittelin hyvää oloa ja jaksamista. Minussa oli herännyt aito halu muuttaa pysyvästi elämääni oman itseni ja perheeni hyvinvoinnin takia. Koen, että motivaatio ja päättäväisyys ovat tällä kertaa olleet ihan uudella tasolla aiempaan verrattuna. Olen löytänyt aidosti ilon liikkumiseen ja haluan jatkossakin säilyttää hyvän fyysisen kuntoni, ja sen että kroppa pystyy tekemään asioita, joihin se on tarkoitettu. Suurimmat onnistumiset koetaan arjen hetkissä, kun huomaan että noinpahan vain pystyin nousemaan tuonne, kiipeämään portaat hengästymättä tai juoksemaan lasten kanssa pihalla.
Suurin kokemani hyöty on ollut jaksamisen lisääntyminen arjessa. Pystyn tekemään asioita, joita haluan tehdä. Olen tänä talvena esim. hiihtänyt ja luistellut ensimmäistä kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja olen saanut ylitettyä myös kuntosalin korkean kynnyksen. Oma olo on kokonaisvaltaisesti niin paljon parempi kuin ennen, etten voi kuin ihmetellä, miten jaksoin kaikki ne vuodet kantaa sitä valtavaa ylipainoa mukanani. Itseluottamus on lisääntynyt hurjasti onnistuneen painonpudotuksen myötä. Koen itseni arvokkaaksi ja tärkeäksi ja haluan pitää kiinni omasta hyvinvoinnistani ja tehdä asioita sen eteen.
Yhtenä yksityiskohtana haluan mainita sen, kuinka mukava on ostaa vaatteita nyt kun on oikeasti valinnanvaraa eikä tarvitse ostaa sitä ainoaa asua, joka mahtuu päälle. Myös rahallinen säästö on merkittävä, isojen naisten vaatteet ovat useimmiten huomattavasti kalliimpia kuin ns. normimallistojen vaatteet.
Millä tavalla elämäsi on toisenlaista nyt laihdutuksen jälkeen?
Laihdutusurakka alkaa olla nyt loppusuoralla ja painonhallintavaihe alkamassa. Juuri nyt olen melko stressaantunut, keho ja mieli ovat ihmeissään isosta ja nopeasta muutoksesta ja opettelevat toimimaan uudenlaisessa tilanteessa. Luotan, että laihdutuksen aikana oppimani asiat sekä läheisten ja valmentajan antama tuki auttavat onnistumaan painonhallinnassa jatkossakin. Elän edelleen samaa hektistä lapsiperheen elämää ruuhkavuosien keskellä kuin ennenkin. Arki täyttyy työstä, koulusta ja päiväkodista, kotitöistä ja yhdessä olosta perheen ja läheisten kanssa. Ja toisaalta kaikki on muuttunut paljonkin sen myötä, että olen kaikessa tekemisessä aktiivisempi ja jaksavampi kuin ennen. Sohvan edessä löhöily on vähentynyt ja koko perheen yhteinen ulkoilu ja liikkuminen on lisääntynyt. Työssä ja kotitöissä jaksaminen on myös parantunut fyysisen kunnon kohentuessa. Koen, että olen niin arvokas ja tärkeä, että jatkossakin voin asettaa itseni etusijalle ja tehdä valintoja ja tekoja, jotka ovat minulle tärkeitä ja jotka tekevät minulle hyvää. Tekoja, jotka tekevät elämästäni parempaa ja sitä kautta parantavat myös läheisteni elämää. Olemme koko perheenä iloisia siitä miltä näytän, vielä iloisempia siitä mihin pystyn. Yhdessä oleminen ja tekeminen, lenkit, metsäretket, lintubongailut, hiihtäminen jne. ovat parasta mitä elämänmuutokseni on tuonut mukanaan.
Tapahtuiko laihdutuksen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen jotain, jota et osannut odottaa?
Olen yllättynyt siitä, kuinka koukuttunut olen liikuntaan painonpudotuksen myötä. Olen myös edelleen päivittäin ällistynyt siitä, kuinka isoon muutokseen olen kyennyt ja ettei se lopulta tehnyt edes hirveän tiukkaa. Hyvän olon tunnetta on mahtunut vuoteen paljon enemmän kuin huonoja fiiliksiä. En koe olleeni aivan äärirajoilla, käväissyt siellä kolkuttelemassa kyllä useinkin. Reilun vuoden aikana tapahtunut ulkoinen muutos on valtava, mutta kuitenkin suurin muutos on tapahtunut sisäisesti. Olen ymmärtänyt olevani vahva ja pystyväni mihin vain, jos niin päätän. Tätä onnistumista ja näitä kokemuksia ei voi kukaan viedä minulta pois. Ne auttavat minua muistamaan, että jokainen päivä on mahdollisuus vaihtaa suuntaa ja muuttaa asioita ja että se päätös on tehtävä tänään. En aio enää antaa asioiden odottaa huomiseen.