Vi lyckades!
Jaana Hakala
Taipaleeni alkoi keväällä 2017. Läheisen kuolema herätti minut ajattelemaan terveyttäni ja elämää yleensä.Sairaudelle ei voi mitään mutta minkä itse voin hyvinvoinnin eteen tehdä, oli sen aika nyt. Lapset ja lapsenlapset tarvitsivat minua vielä pitkään. Otin yhteyttä valmentajaani Lauraan ja sovimme tapaamisen. Ilman Lauran kannustusta ei tämäkään yritys olisi onnistunut. Tosin tämä matka ei ole aina ollut helppo, plussaviikkojakin on joskus tullut, mutta sinnikkäästi palasin aina ruotuun.
Plussaa laihdutuksessa on ollut myös se, että ruoat oikeastaan lähes kaikki maistuu hyvälle. Kun vaatekoko on muuttunut 46 – 34/36 ei pää ei tahdo pysyä mukana, sen suhteen on vielä paljon tekemistä painonhallinnan rinnalla. Vielä peiliin katsoessani näen ylipainoisen ja väsyneen mummelin, mutta uskottava se on, että muutos on tapahtunut, kun vaatekaappi menee uusiksi.
Painoni ei ole alkanut vitosella kuin silloin 30 vuotta sitten, kun aloin odottaa esikoistani. Parasta tässä on ollut se, että kun menin ensimmäistä kertaa Lauraa tapaamaan, tavoitteeni oli saada uusi, hyvinvoiva elämä, jaksan temmeltää kahden pienen pojan mummuna ja se, että mahdun ensi kesänä juhlamekkoon, kun juhlimme pyöreitä vuosiani. Kaikki tämä on toteutunut. Voin hyvin, jaksan kiipeillä leikkipuiston telineissä ja juosta hippaa ja vaatekoko on niin pieni, että uskon kesällä näyttäväni hyvältä juhlamekossani.
Toiveeni oli Lauralle, että suoraa puhetta jos repsahdan ja sitä olen saanut. Ja mikä parasta olen aina voinut luottaa Lauran tukeen vaikeina hetkinä. Yhdessä ollaan naurettu, itketty ja paljon muutakin. Olen saanut toivottavasti loppuelämän kestävän uuden ystävän ja tukihenkilön koska matka jatkuu edelleen.
Se, että minä olen onnistunut, on vain todiste siitä, että tähän pystyy kuka vain, kun motivaatio on kohdallaan. Kukaan ei varmasti ole koittanut niin paljoa erityyppisiä pillereitä, laastareita ym ym ym mitä netti on pullollaan. Itsekurini oli aivan nollassa, yrityksiä oli kuukausittain kestäen parista päivästä viikkoihin aina lopahtaen. Hyvä mutta epäterveellinen ruoka, sohvalla löhöily ja juhliminen oli muka parempaa.
Nyt kun katsoo elämääni taaksepäin en halua palata entiseen. Voin hyvin, jaksan paremmin, olen kasvanut ihmisenä. Nyt on minun aikani.!!! Elämä on saanut aivan erilaisen merkityksen. Pois on tunkkainen ja väsynyt olotila. Tilalle olen saanut hyvän olon ja liikunnan ilon. Myös itsetunto on kasvanut roimasti. Sisältä olen edelleen sama ihminen, ulkoinen olemus on vain.