Tillbaka

Olen aina ollut liikunnallinen, lapsena useita lajeja harrastanut, aikuisiällä ravihevosiin hurahtanut ja raviratsastuksessa kilpaillut. Hevosharrastuksen vuoksi ja omakotitaloasujana arkiliikunta on aina ollut hyvällä tasolla, koiran omistajana on tullut lenkkeiltyä ja työttömänä ollessa kävin kuntosalilla useamman kerran viikossa jotta pysyin ratsastus- ja kilpakunnossa. Painoindeksi on ollut aina normaalipainon ylärajoilla ruumiinrakenteeni vuoksi mutta olen ollut kroppaani tyytyväinen.
Kuinka alamäki alkoi
Vajaa viisi vuotta sitten sain työtarjouksen erittäin mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen projektin parissa ja otin työn vastaan. Työ oli toimistotyötä ja sen lisäksi ajomatkaa kertyi 1,5h suuntaansa, en halunnut muuttaa lähemmäs ihanan kotitaloni ja projektin epävarman luonteen vuoksi. Matkoineen työpäivästä tuli siis 11-13h mittainen, työpäivän jälkeen kävin treenaamassa ravihevoseni ja kotona kävin lähinnä nukkumassa. Liikunnat eli kävelylenkit jäivät viikonlopuille, automatkalla oli usein viihdykkeenä karkkia tai chilipähkinöitä, välipalat kaupan proteiinijuomia, smoothieita ja kolmioleipiä. Työ oli henkisesti kuormittavaa mm. kulttuurieron ja huonon esimiehen vuoksi, joten viikonloppuisin tuli ”palkittua” itseä jaksamisesta ja viikosta selviämisestä suklaalla, karkkipusseilla ja siidereillä. Raviratsastus jäi koska en ehtinyt treenaamaan itseäni. Tämän myötä myös painon seuranta jäi kun ei ollut enää mitään miksi pysyä kuosissa.
Kuinka laihdutusprojekti alkoi
Tuota työkuviota jatkui, vuoden päivät tuota pitkää matkaa kuljettuani muutin lähemmäs työpaikkaa. Välillä pyöräilin ja hölkkäilin, söin paremmin ja kokeilin erilaisia terveellisemmän ruuan ohjelmia. Kuntoilla en ehtinyt koska päivät kului töissä ja tallilla. Mikään näistä terveen ruuan ohjelmista ei ollut kovin pitkäkestoista, rinnalla kulki karkit ja päivittäiset makeat välipalat. Olen ”kaikki mulle heti” –tyyppiä, joten hidas painonpudottaminen ei ole mun juttu, aineenvaihduntani ei ole kovin nopeaa sorttia muutenkaan. Toki tiesin senkin ettei nopeallakaan kaavalla pysyviä tuloksia saa että mihinkään mehupaastoihin tai muihin en lähtenyt. Vaakalla en käynyt koskaan. Viikonloput tuttua kaavaa noudattaen: muutama siideri ja 200-300g karkkia yhdeltä istumalta. Olin väsynyt, viikonloppuisin nukuin 12h yössä.
Viime syksynä myin viimeisimmän hevoseni ja illat olivat yhtäkkiä vapaita. Lenkkeilin koirien kanssa, aloittelin taas juoksuharrastusta kunnes plantaarifaskiitti lopetti sen touhun. Mahamakkara ahdisti, turvonnut peilikuva ärsytti ja pukeutumistyyli muistutti säkkejä ja telttoja. Eräänä sunnuntai-iltana Tanssii Tähtien Kanssa –ohjelmaa katsellessa Cambridgen mainos tuli ruutuun. Jos Helena oli saanut lyhyessä ajassa hyviä tuloksia aikaan, niin voisi käydä myös mulle. Cambridge ja Raahe Googleen ja sieltähän löytyi Outin yhteystiedot. Muutaman päivän mietinnän jälkeen otin Outiin yhteyttä, ja sovittiin tapaaminen joulun jälkeen. Joulupäivänä kävin kotona vaakalla ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen. Olin pyörtyä; painoin yli 8kg enemmän mitä olin kuvitellut painavani.
Kymppi pois
Eka tapaamisesta jäi jo hyvä fiilis. Päätin aloittaa 1-tasolta lähtien koska tiesin että kun saan muutaman kilon nopeasti pois, pysyy motivaationi. Tavoite oli pudottaa se kymppi tai jotain sinnepäin, olo kropassa olisi tärkeämpää kuin numerot. Projekti lähti hyvin etenemään ja painoa alkoi heti pudota. Nälkä oli ekoina viikkoina ja henki haisi kun ketoosiin päästiin mutta periksi en antanut. Kävelin kun nälätti, virtaa oli hyvin. Tiesin että tulossa oli viikon etelän loma, mutta se ei häirinnyt koska meillä oli siellä oma huoneisto, omat ruuanlaittomahdollisuudet ja otin pussit mukaan. En aikonut stressata, Outi-valmentaja tsemppasi. Olin 3.tasolla loman aikana. En laskenut kaloreita mutta en toki hulluna mässännytkään. Lenkkeilin päivittäin, pitsaa maisteltiin ja muutama kylmä tuoppikin meni, sekä tobleroneakin piti saada lentokentällä myöhästynyttä lentoa odotellessa. +500g oli loman saldo, joka suli parissa päivässä. Tästä sain vaan lisäbuustia, 3 ja 4 tasot meni helposti opetellessa ruoka-aineita. Kasvot kapeni, vyötäröstä lähti senttejä. Työkaverit oli mukana laihdutusprojektissa omilla tavoillaan, pitsaperjantait jäi pois. (Olen vaihtanut työnantajaa joten ilmapiiri on parantunut siitä mistä projektin alussa kärsin.) Täytin ruokalukujärjestystä viikolle ja mietin tarkkaan ruokailuajat, mitä ruokaa syön ja teen. Outin kanssa taidettiin tavata joka viikko. Veden juonti, kuidun saanti, täysjyvät ja vähärasvaiset ruuat oli jo jollain tasolla hallussa aiemmasta elämästä. Kaikista vaikeinta on edelleen ollut makean poisjättö vaikka tiedän mitä se sokeri mulle tekee J. 5.tasolla olin useamman viikon koska halusin hifistellä ja 1500kcal sopi minulle. Tämän projektin aikana olen oppinut rasvoista, lisännyt jälleen maitotuotteet ruokavalioon ja jättänyt turhat proteiinit sekä punaisen lihan lähes kokonaan pois. Kalan syöntiin yritän myös panostaa. Lukujärjestystä en enää täytä mutta kaloreita lasken kännykkäaplikaatiolla ja punnitsen ruokia.
Onnistuminen ja ajatukset jatkosta
Painoa on lähtenyt yli tavoiteluvun, 12kg joulupäivästä, ja senttejä karissut jokapuolelta. Olo on pirteä, pärjään paljon vähemmällä unella. Ruokavaliossa ei hirveästi ole aamupalat ja lounaat muuttuneet kuin annoskoolta mutta erityisesti iltasyömiset on nyt tarkkailussa. Ei enää sokerisia keksejä, välipalakeksejä tai myslejä iltapalaksi tai siideriä viikonloppuna. Tilalle on tullut hedelmäsalaatteja, puuroa, marjoja ja jugurttia, ja vadelmavichyä. Karkkia maistan edelleen jos sitä on tarjolla mutta sen tiedän että kun en sitä osta niin sitä ei silloin ole. Kauppaan mennään ainoastaan kauppalistan kanssa eikä koskaan nälkäisenä. En ole lähtenyt tiukkapipoisesti kieltämään itseltä mitään mutta kysyn aina että ”Tarvitsenko minä juuri tätä vai voiko tämän korvata jollain muulla”, tai ”Kaatuuko minun maailmani siihen että otan yhden palan suklaata, kunhan se jää siihen yhteen palaan”. Juoksuharrastusta olen viritellyt pari kuukautta ja jalka ei ole vihoitellut kun painoa on päällä paljon vähemmän. Aloitan myös juoksukoulun ja ostan itselleni palkinnoksi uuden juoksukellon. Kuntosali on alkanut myös kiinnostella mutta vallitsevan koronatilanteen vuoksi se on siirtynyt hiukan tuonnemmas. Olen myös luvannut käydä kokeilemassa pysynkö vielä hevosenselässä ja mahdollisesti ajaa jonkun startin kilpaa kesällä, nyt kun olen taas ”kisapainossa” ja kunhan saan vähän kuntoa takaisin. Tästä jatketaan painonhallintaa ja Outin luona olen ajatellut käydä säännöllisesti. Cambridgen taso-ohjelman toteuttaminen on ollut todella helppoa. Pussit ovat maistuneet, ja niistä saa vaikka ja mitä ruokia muunneltua. Vaakalla olen käynyt päivittäin ja aion jatkossakin käydä että saan kiinni jos luku lähtee karkaamaan ylöspäin. Outille iso kiitos neuvoista ja vinkeistä! En aio enää koskaan päästää itseäni tuohon turvotukseen josta viime syksynä heräsin

Tillbaka