Tillbaka

Vuosi 2014, ehkä yks toisensa perään vähän huonompi. Ketutti ja ahdisti kaikki. Kaverin face postauksia katsellessa kateellisena aattelin et jos hänkin pystyy kutistamaan vaatekokoa ni kyllä mäkin. Kysyin et how you do it? Vastaus cambridge. Ok! Tell me more! Siitä se lähti. Huhtikuu muistaakseni. Viiva joulukuu. -24 kg. Mulla on vähän sellasta taipumusta et jos jumankekka jotain päätän et tapahtuu; än yy tee nyt ni se lähtee. jos se on itelle mieleistä hommaa. On pidetty melkein vuoden mittaista tipatonta tammikuuta. On käyty salilla 4-5 x viikko kun niin on päätetty. Sen selkärangan edellytys on se et elämässä on hommat zen. Sit tää elämä on ollu väli jest ja välil vähän vähemmän jest. Sitä mukaa se paino on seilannut ees taas. Niinku joskus varmaan vähän kaikilla. Noh uusi vuosikymmen 2022 going on. Josko nyt viimesen kerran. Loppurutistus ja meininki whaat We have a partys. On tullu oltua töissä korupajalla, pankin siivoojana, jätkikuski. Pullakuski. Lehtikuski. ABC ja pari muuta ravintolaa. Sit oma kahvila ravintola 2014-2020. Jumalatonta vauhtia aamusta iltaa. Välillä karmeen hyvä Flow ja sit mutsin ja pikkusiskon kans armotonta vääntöö. Sit joskus -18 vuoden lopulla aattelin et kyl noi hevoset on vaan komeita. Niinku on tietty 7v Katri shettiksen selästä jo joskus ajatellu. No eniveis. Et kylläpäs ne muuten joskus jotkut kengittääkin. Katoppas pari videoo juutuupista. Oh my! Siiidee. Ei kait siin. Laitanpa tammikuun lopussa vuonna 2020 harjuun paprut. Mää haluun lähtee opiskelee kengitystä. Tääl kirjoittelee vasta aloittanut yksityisyrittäjä, yritetään ny taas, Piakoin koulusta paperit saava kengityksen perustutkinnon suorittanut Vähän sellanen sekopäinen touhokärppä Katri. ”Jätskiauton rattiin kun pääsin niin siitä asti oon ollut vähän Oman elämän rallikuski”

Tillbaka